Kuukuppikunnan foorumilla eräs keskustelija kertoi taannoin kaupassa sattuneesta tapauksesta. Hänen edellään kassajonossa ollut vanhempi naishenkilö oli asetellut hihnalle ensin kaikki muut ostokset, sitten seuraava asiakas -lätkän ja sen jälkeen vielä kolme pakettia siteitä. Kertoja oli ystävällisesti kysynyt, oliko lätkä mahdollisesti väärässä välissä. Nainen oli pudistanut päätään. Kun ostokset oli maksettu, nainen oli selittänyt kertojalle nolostellen "kyllähän-sinä-ymmärrät-kun-olet-nainen-äänellä": tytöille pitää erikseen ostaa kyseiset jutut, ettei perheen miesväki vain saa tietää, kun heillä kauppakuitit sentään pyörivät yleisesti pöydillä!

Kuukautiset ovat tabu meidän yhteiskunnassamme. Sidemainoksissa käytetään kirkasta sinistä nestettä, vaikka kaikki asianosaiset tietävät, että kuukautisvuoto on punaista tai ruskeaa ja koostumukseltaan epätasaista. Kuukautissuojamainokset vakuuttelevat niin ikään, miten tehokkaasti kuukautiset kykenee heidän tuotteitaan käyttämällä salaamaan. Kivuliaat ja runsaat kuukautiset eivät ole aihe, josta keskustellaan kepeästi kahvipöydässä. Vaikka kuukautiset ovat osoitus naisen normaalista hormonitoiminnasta ja terveydestä, ne mielletään kiusallisiksi, suorastaan sairaudeksi.

Menkat olivat tabu myös minun lapsuudenkodissani. Ehkä kolme kertaa elämässäni olen puhunut äitini kanssa ääneen kuukautisista, ja silloinkin pakon sanelemaina. Teinivuosina "ne päivät" olivat aina häpeän värittämiä, kun piti yrittää hipihiljaa vessassa availla siteiden suojakääreitä, ettei rapina kuuluisi viereiseen huoneeseen. Verisiä pikkuhousuja täytyi myös salassa hinkata puhtaiksi, ettei äiti näkisi niitä pyykkiä pestessään. Ja miten noloa olisikaan ollut, jos koulussa olisi paljastanut, että kannan siteitä mukanani vessaan - salakuljetus taskuissa ja repun sopukoissa oli ainut vaihtoehto.

Afrikkalaisessa kulttuurissa uskotaan vahvasti nimeämisen maagiseen voimaan: niin kauan kuin jotakin asiaa ei sanota ääneen, sitä ei ole olemassa. Vaikka länsimaisesta kulttuurista on magia kaukana, silti tässä yhteiskunnassa on vielä 2000-luvulla löydettävissä tuontapaista suhtautumista kuukautisiin. Tabun ja saastaisuuden käsitteet, jotka mielletään muinaisuuteen ja muihin uskontoihin kuuluviksi, kietoutuvat yhä edelleen menstruaation ympärille. Eikö meidän olisi jo aika riisua tämä täysin luonnollinen naisen elämän ilmiö sitä värittävistä vääristä ja vanhentuneista myyteistä?

Nuorena mielsin häpeän kuukautisiin luonnollisesti kuuluvaksi osaksi. Vastan 20-vuotiaana kuukautiskupin käytön aloitettuani oivalsin asioiden todellisen laidan. Nuoruudessa kokemani häpeä ei liittynytkään itse menkkoihin, vaan kuukautissuojiin - inhottaviin, haiseviin, rapiseviin, epämukaviin siteisiin. Kun olin tutustunut kuppiin, huomasin, ettei häpeästä ollut enää tietoakaan. Tämän valaistumisen myötä suhtautumiseni kuukautisiin muutti luonnettaan - aiemmin hävettävästä asiasta tuli myönteinen voimavara.

Mikä ihaninta, kuukautiset eivät enää ole asia, josta minun täytyy vaieta. Kuukautiset, menkat, hilloviikot, moonikset, kuppipäivät. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, vain muutamia mainitakseni. Kuukautisista saa ja pitää puhua ääneen. Jos vaikeneminen jatkuu, tämä vihonviimeinen tabu jatkaa naisten kuormittamista ihan turhaan. Autathan toki minua murtamaan sen!