Olen vagina. Olen punainen limakalvon peittämä elin ja sijaitsen melko kätkössä naisen jalkojen välissä, häpykarvoituksen suojassa, virtsaputken ja peräaukon välissä. Tehtäviini kuuluu miehen jäykistyneen peniksen vastaanottaminen sukupuoliyhteydessä, toimiminen kuukautisten aikana kohdun limakalvon poistumistienä ja sikiön kuljettaminen kohdusta ulkomaailmaan. Yhteistyössä muiden erogeenisten alueiden kanssa toimin myös naisen seksuaalisen nautinnon välineenä, vaikkakin suuaukkoani lukuun ottamatta olen lähes tunnoton. Minä olen äärettömän joustava ja palautuva kudos: minut on mitoitettu venymään vauvan pään läpimitan verran ja palaamaan entiselleni. Minussa on myös vahvat lihakset, joilla pystyn puristelemaan penistä yhdynnässä ja tuottamaan siten nautintoa sekä naiselle että miehelle. Minulla on oma ominaistuoksuni ja -makuni, jonka saa aikaan ylläpitämäni terveyden kannalta välttämätön bakteerikanta. Olen aina vähän kostea, sillä puhdistan jatkuvasti itse itseäni. Naisen kiihottuessa valmistaudun yhdyntään kostumalla vielä paljon enemmän, tarvittaessa hyvinkin nopeasti. Kiihottuminen saa minut myös turpoamaan, kun veri virtaa kudoksiini. Kaiken kaikkiaan olen monien naisen ruumiintoimintojen ja ihmisen lisääntymisen kannalta erittäin tärkeä elin.

Siinä ei kuitenkaan ole koko tarina. Juuri lisääntymiseen liittyvän tehtäväni johdosta olen monien ihmisten mielissä läpi historian ollut jotakin hävettävää ja likaista, joka kuuluu pitää piilossa. Naisen seksuaalisuus ei enää ole niin suuri tabu kuin se on pahimmillaan ollut, mutta naiset tietävät minun anatomiastani edelleen huolestuttavan vähän. Monille pikkutytöille opetetaan, että pimppiin koskeminen on tuhmaa ja väärin, vaikka pikkupoikien annetaan samaan aikaan leikkiä pippelillään. Kun naiset kokevat minun koskettamiseni kiellettynä, he alkavat pitää minua vastenmielisenä, jopa vieraana osana itseään. Naiset eivät halua uteliaasti tunnustella minua ja kokeilla, mikä tuntuu mukavalta, saati että he ottaisivat selvää, miltä minä näytän. Heitä saattaa suorastaan inhottaa koskettaa minua, varsinkin sinä aikana, kun minun lävitseni vuotaa verta. Se on kovin surullista.

Vaikka minä synnytän uutta elämää, minua pidetään likaisena, enkä saa arvostusta. Minä alistun elämäni aikana tulehdusten aiheuttamaan kutinaan ja kirvelyyn, hankaukseen ja kipuun huonon seksin jälkeen, kuukautissuojien aiheuttamaan hiostukseen ja ärsytykseen, repeämiin synnytyksessä, sukupuolitauteihin, jopa seksuaaliseen väkivaltaan. Vaginan on vaikea pitää itseään hyvänä ja tärkeänä, jos se joutuu kokemaan niin paljon pahaa. Minun on myös hankala tuntea itseni arvostetuksi ilmapiirissä, jossa minusta halventavasti käytetty nimitys on yleisin kirosana. Minä voisin yleisesti ottaen paljon paremmin, jos jokainen tyttö saisi pienestä pitäen kokea, että oma pimppi on hyvä ja arvokas asia, josta on pidettävä hyvää huolta.