Maamme evankelis-luterilaiseen valtakirkkoon kuuluu lakisääteisestä uskonnonvapaudesta ja uusien uskontojen hyökyaallosta huolimatta yli kahdeksankymmentä prosenttia suomalaisista. Valtaosalla kirkkoon kuulumisen pääsyy ei 2000-luvulla kuitenkaan ole se, että tunnustaa uskovansa kristinuskon Jumalaan, Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Useimmat suomalaiset ovat ev.-lut. kirkon jäseniä, mutta eivät halua myöntää avoimesti olevansa kristittyjä tai uskovaisia. Syynä on, että kristityksi tunnustautuminen ei materialismin, vapaan valinnan ja uususkontojen yhteiskunnassa ole trendikästä. Jumalanpalvelusten kävijämäärä on laskenut 1980-luvulta lähtien; jokasunnuntaista jumalanpalveluksessa istumista ei koeta viihdyttävänä ajanvietteenä, jota kirkon halutaan nykyaikana tarjoavan. Parhaiten tähän tarpeeseen vastaavat kirkolliset toimitukset.

Kaste. Noin yhdeksänkymmentä prosenttia maamme lapsista kastetaan. Vanhemmista on mukava juhlia suvun kanssa pienokaisensa ristiäisiä, nimenantojuhlaa. Vauva saa itselleen myös vähintään kaksi kummia, jotka lupaavat pyhästi huolehtia hänen hengellisestä kasvustaan – käytännössä kummius saattaa typistyä syntymäpäivä- ja joululahjojen lähettämiseen.

Konfirmaatio. Jotta pääsisi kummiksi ja saisi luvan mennä kirkossa naimisiin, on käytävä rippikoulu. Nämä ovatkin letkeän leirimeiningin lisäksi hyviä syitä sille, miksi noin 90 % 15-vuotiaista käy rippikoulun. Useimmat nuoret sietävät rippileirin uskonnollisen puolen, kun saavat siinä ohella pitää hauskaa kavereidensa kanssa. Monelle hyvä syy käydä rippikoulu on myös se, että konfirmaation jälkeen koittavat rippijuhlat, joissa sukulaiset jakelevat avokätisesti rahaa ja lahjoja.

Häät. Rippikoulun mukanaan tuoma naimalupa mahdollistaa monelle suomalaisille yhden heidän elämänsä kohokohdista – kirkkohäät. Karu maistraattivihkiminen ei romantiikan ja liikuttavuuden kannalta vedä vertoja mahtavalle kirkkomiljöölle häämarsseineen ja riisisateineen. Ikimuistoisen sukujuhlan kirkolliset puitteet ovat monelle jopa yksinään riittävä syy olla kirkon jäsen.

Hautajaiset. Hautaan siunaamisista lähes sata prosenttia tapahtuu kirkollisin menoin. Ilmeisesti kuoleman läheisyydessä monen ajatukset alkavat askarrella uskonasioissa. Ihmiset tuntuvat ajattelevan, että elämänsä voi elää erossa Jumalasta ja tuttavuuden hierominen elämän iltapuolella riittää syyksi päästä hyvään paikkaan kuoleman jälkeen.

Suomalainen kristitty ajattelee, että maksamalleen kirkollisverolle hän saa vastineeksi juuri nämä toimitukset: kasteen, konfirmaation, kirkkohäät ja hautauksen. Kannattaisiko sitä muuten maksaakaan?