Yksi jää aina puuttumaan. Niin ihanalta kuin seksi tuntuukin, se ei ole koskaan kyennyt tuottamaan minulle mystistä reaktiota, jota kutsutaan naisen orgasmiksi. Itse asiassa en ole kertaakaan kyennyt saavuttamaan kyseistä olotilaa valveilla ollessani, en miehen kanssa enkä ilman. Sen sijaan nukkuessani saan kokea näitä lanteita värisyttäviä mielihyvänpurkauksia aina silloin tällöin.

Seksioppaat: ”Orgasmin saadakseen nainen tarvitsee klitoriksen kiihottamista sormin, apuvälineiden avulla tai kielellä.”

Minun klitorikseni: ”Siedän hyväilyä hetken, ja sitten se alkaa tuntua ärsyttävältä hankaukselta. Jos minua koskee liian voimakkaasti, se tuntuu sietämättömältä. Jos taas minua koskee liian kevyesti, se ei tunnu juuri miltään. Näiden välimaastossa saattaa olla kapea nautinnollisen kosketuksen alue, jota kukaan ole toistaiseksi onnistunut löytämään.”

En usko ongelman olevan kuitenkaan siinä, etten ole oppinut tapaa koskettaa hankalaa nautintonappulaani oikein. Itse asiassa oikeanlainenkaan kosketus ei tunnu minusta hyvältä, ellei mieleni ole mukana. Minä kiihotun ajatuksista ja mielikuvista - sitenhän uniorgasmitkin syntyvät, pelkästään ajatuksen voimalla. En kuitenkaan osaa aktiivisesti tuottaa ja ruokkia eroottisia mielikuvia, koska ne olivat kiellettyjä seksuaalisesti ahtaassa kasvuympäristössäni. Tämän tabun takia yritin pitkään selvitä ilman seksuaalisuutta ja kanavoin seksuaalisen energiani muuhun elämään. Nyt haluaisin kuitenkin tämän energian takaisin siihen käyttöön, johon se on luotu, mutta seksuaalisuuden kieltäminen on jättänyt jälkensä: omalle nautinnolleen on vaikea antaa arvoa.

Viisi vuotta sitten, ennen sukupuolielämän aloittamista, ajattelin, että pelkkä miehen kosketus riittää takaamaan naiselle seksuaalisen nautinnon. Ihanaltahan mieheni läheisyys toki tuntuikin, mutta valitettavasti olin väärässä. Ensimmäisen vuoden ajan seksiä saattoi harrastaa pelkästä rakastumisen tunteesta ja uteliaisuudesta. Vaikka se ei tuntunut kovin ihmeelliseltä, se oli emotionaalisesti tärkeää. Kun aikaa oli mennyt parin vuoden verran, kävi ilmeiseksi, ettei rakastelusta irronnut minulle mitään erityistä fyysistä nautintoa, orgasmista puhumattakaan.

Miehen orgasmi on ihmissuvun säilymisen kannalta välttämätön, naisen ei. Mieheni olisi toki mielellään vienyt minut huipulle, ja se olisi varmasti vahvistanut myös hänen itsetuntoaan. Hän ei kuitenkaan ole tähän mennessä pystynyt kovin vahvasti taistelemaan nuoren miehen fysiologiaansa vastaan. Yritystä on, mutta kärsivällisyyttä ei löydy niin paljon kuin minun kokonaisvaltaiseen tyydyttämiseeni tarvittaisiin. Koska en itsekään useimmiten jaksaisi käyttää tuntitolkulla aikaa lämmittelyyn, mukaudun hänen aikatauluihinsa. Minun on melko helppo saavuttaa teknisen suorituksen kannalta välttämätön kosteus, mutta aivojen on mahdoton ehtiä mukaan, ennen kuin kaikki on jo ohi.

Jo se on paljon, että minä alan miestä katsoessani haluta ja kiihotun jopa niin, että se tekee kipeää. Orgasmin saamiseksi tarvitsisin kuitenkin vielä paljon enemmän. En saa suurinta nautintoa itse suorituksesta, vaan sen odottamisesta, mitä on tulossa. Minun täytyy saada rauhassa rakentaa kiihottavia mielikuvia, ja siten voin virittäytyä mielentilaan, jossa ei ole mitään muuta kuin mielihyvän tuottamista itselle ja toiselle. Jos saan vahvistettua itsessäni tätä eroottisten mielikuvien luomista, aktiivinen harjoittelu ehkä vielä kerran vie minut huipulle.