Minulla ei ole koskaan ollut syytä olettaa, etten olisi toivottu lapsi. Vähän aikaa sitten vasta aloin miettiä tätä asiaa, jolle en ole aiemmin elämässäni uhrannut ajatustakaan. Päähänpistoni perustuu lähinnä muutamaan lauseeseen, jotka äitini on sanonut joskus kauan sitten, ja ne ovat tulleet mieleen uudelleen vasta nyt, kun olen itse yrittänyt saada lasta. Vasta ihan äsken keksin yhdistää nämä kolme asiaa ja aloin pohtia tätä mahdollisuutta: entä jos minä olenkin vahinko?

Joskus äitini kertoi säikähtäneensä juotuaan yhden oluen, kun ei vielä tiennyt olevansa raskaana. Jokainen, joka on aktiivisesti yrittänyt aikaansaada raskautta, tietää, ettei se vain voi tulla yllätyksenä, kaikista vähiten äitini kaltaiselle varovaiselle ihmiselle. Toisekseen äitini oli kuulemma muutamaa kuukautta ennen minun syntymääni kosinut isääni seuraavasti: ”Eiköhän pitäisi mennä naimisiin, kun on lapsikin tulossa?” Luulisi, että naimisiinmenon olisi ehtinyt hoitaa ajoissa, jos raskaus olisi ollut suunniteltu. Kolmanneksi muistan äitini kertoneen, että hän oli ennen syntymääni ehtinyt ajattelemaan, ettei saisi ollenkaan lapsia. Sitten hän sai kuitenkin kaksi.

Äiti pelkää muutosta niin paljon, että hänen tyyliinsä olisi hyvin sopinut jatkaa siihenastista elämäänsä ilman lapsia. Hän on niin konservatiivinen, että ihmetyttää, miksi hän olisi tarkoituksella suunnitellut lapsen hankkimista avoliittoon, mikä ei siihen aikaan kuitenkaan ollut niin jokapäiväistä kuin nykyään. Jos minä todella olen vahinko, hän on ehkä tuntenut kovaa syyllisyyttä siitä, ettei ollut alun perin halunnut perhettä, ja on yrittänyt korvata sen uhraamalla itsensä siitä eteenpäin kokonaan perheelle. Tämä selittäisi paljon hänen nykyistä käyttäytymistään.

Jos minä olin vahinko, minä olin kuitenkin onnellinen vahinko. Olin vanhempieni elämän ihmeellisin asia. Kukaan ei synny Jumalalta salassa, mutta vahinkolasten kohdalla on vielä muitakin selvemmin nähtävissä, että heillä on tietty tarkoitus syntyä tähän maailmaan. Olivat asiat miten hyvänsä, minä en ole olemassa vahingossa, vaan täysin tarkoituksella.