Kun on yrittänyt kauan lasta, aivot ovat ajan kuluessa luoneet tietynlaisen mytologisen selityksen sille, miksi yritys ei ole onnistunut. Valan itseeni uskoa, että kaiken vain on tarkoitus tapahtua juuri näin kuin tapahtuu, jotta kosmos pysyisi parhaimmassa mahdollisessa tasapainossa. Laadin myös teorioita siitä, mitä pitää tapahtua, jotta pystyn tulemaan raskaaksi. Minun pitää esimerkiksi saavuttaa tietynlainen henkinen tila, päästä vapaaksi mieltä painavista asioista ja tuntea itseni oikeasti valmiiksi.

Vähän aikaa sitten kävin juttelemassa mielenterveysneuvojan kanssa. Hän oli sitä mieltä, että raskaaksi tuleminen on loppujen lopuksi aina mysteeri, mutta mielen vaikutusta siihen ei pidä vähätellä. Mieli ei nimittäin ole vain päässä, vaan se vaikuttaa koko kehon toimintaan myös sellaisilla tavoilla, jotka eivät ole tahdonalaisia. Ihminen on kuitenkin psykofyysinen kokonaisuus. Hänen sanomansa vahvisti käsitystä, joka minulla oli jo ennestään: uskon, että keho pystyy hylkimään raskautta, jos mieli - tai jokin alitajuinen osa mielestä - ei ole valmis siihen.

Koska uskon Jumalaan, luotan toki siihen, että viime kädessä Hänen tahtonsa tapahtuu asiassa kuin asiassa. Esimerkiksi 1. Samuelin kirjassa Raamatussa kerrotaan Hannasta, jonka Jumala oli jättänyt lapsettomaksi - toisin sanoen ”Herra oli sulkenut hänen kohtunsa”. Se, joka on sulkenut, on kuitenkin yhtälailla kykenevä avaamaan. Hanna rukoili, että Jumala antaisi hänelle lapsen, ja niin hän tuli raskaaksi. Hän synnytti pojan ja antoi tälle nimeksi Samuel sanoen: ”Herralta minä häntä pyysin.”

Aivan parin viime viikon aikana on tapahtunut kaksi asiaa, jotka saivat minut huomaamaan, että minä olen jo saavuttanut itselleni asettamani ehdot: koen olevani vapaa painolastista, tunnen itseni aidosti valmiiksi. Mielenterveysneuvojan kanssa keskustelu antoi minulle välineet, joilla vapauttaa paljon voimavaroja turhista kohteista tarpeellisiin. Sain myös äskettäin nähdä, miten luontevasti ystäväni hoiti muutaman viikon ikäistä vauvaansa, ja tunsin vahvasti pystyväni samaan itsekin. Henkinen tilani on peruuttamattomasti toisenlainen kuin vajaa kaksi vuotta sitten, jolloin annoimme raskaudelle luvan. Minä olen kasvanut.

Myytit eivät ole valheellisia käsityksiä todellisuudesta, vaikka arkikielessä niistä usein puhutaan siinä merkityksessä. Niissä on mukana aina vähintään ripaus totta. Joskus mytologinen selitys asioille on arkista selitystä todellisempi - se perimmäinen totuus.