Toisilla raskaus oireilee heti alusta alkaen hyvin voimakkaasti esimerkiksi pahan olon muodossa, mutta minä en selvästi kuulu heihin. Nyt kun olen kuudennella viikolla raskaana, ainoat oireeni ovat korkea ruumiinlämpö, arat rinnat ja kuukautisten poisjääminen. Minun ei kuitenkaan tarvitse todistella raskauden olemassaoloa itselleni, sillä tunnen sen. Kehoni viestittää minulle, että kaikki on hyvin ja sujuu niin kuin pitääkin. Vaikken vielä voikaan olla varma, että tämä olotila kestää koko raskauden ajan, tällä hetkellä voin kuitenkin mitä parhaiten.

Voin hyvin myös henkisesti, sillä tämä raskaus tuntuu hyvältä ja oikealta. Tunnen olevani valmis vastaanottamaan ihanan elämänmuutoksen lokakuussa. Minua ei pelota nyt. Toivon, että mikään ei suuresti keikuta mieleni tasapainoa odotusaikana, sillä tiedän negatiivisten mielialojen heijastuvan sikiöön. Haluan lapseni aistivan iloa ja toivoa, en stressiä ja ahdistusta. Raskaus voi tosin itsessään aiheuttaa normaalia suurempia mielialanvaihteluita, mutta vielä en ole kokenut niitä.

Ehkä voimakkaammat oireet saisivat raskauden tuntumaan konkreettisemmalta, mene ja tiedä. Ajattelen joka tapauksessa asiaa päivittäin. On vaikea käsittää järjellä, että kehoni kasvattaa piilossa toista, itsestäni erillistä elämää. Lokakuun lupaukseni on hirveän pieni vasta, mutta hänen sydämensä sykkii jo. Hän on vielä kovin vieras minulle, mutta mitä enemmän hän kasvaa, sitä paremmin opin hänet tuntemaan. Sitä myöten varmasti myös oireeni muuttuvat kouriintuntuvammiksi. Odotan kovasti sitä aikaa, kun saan todellisemman kosketuksen tulevaan lapseeni.

Suomalainen hyvinvointivaltio pitää huolta odottajistaan. On hyvä, että raskautta seurataan. Minunkin pitäisi varmaan tällä viikolla varata aika ensikäynnille neuvolaan, joka on kuitenkin aikaisintaan kuukauden päästä, ja pian sen jälkeen kunnalliseen ultraan viikolle 13–14. Siellä näen toivottavasti pienen lupaukseni. Nämä seurannat varmasti osaltaan auttavat tekemään odotuksesta konkreettisempaa.