Naisen seksuaalisuus on tabu, paha, paha, saastainen asia. Kiltillä tytöillä sellaista ei saa olla olemassakaan. Miten kiltti tyttö, tuo melkein pyhimys, voi muka raskaaksi tulla? Lapsethan saavat alkunsa seksuaalisesta kanssakäymisestä, joka on saastaista. Mutta jos tällä kertaa, poikkeuksellisesti, tarkoitus pyhittäisi keinot? Odotettavissa kun on pieni, viaton olento.

Raskaana oleminen, synnyttäminen ja imettäminen ovat lähellä naisen seksuaalisuuden demonista aluetta, ihan liian lähellä, kohdussa ja rinnoissa. Nämä toiminnot ovat likaisia, joten niiden yksityiskohdat on syytä kätkeä. Tarpeellinen on vain se näkökulma, että vauva kehittyy ja syntyy maailmaan ja saa ravintoa kasvaakseen. Vastasyntynyt, vastapesty, kylläinen vauva on tarpeeksi kaukana siitä kaikesta ollakseen puhdas. Saasta jää kantajalle, äidille: jälkeiset, jälkivuoto, maitoa tihkuvat rinnat. Kukaan ei saa nähdä niitä.

Tabun taakkaa on raskasta kantaa. Miksi ihmislajin lisääntymistä varjostaa valtava, tumma varjo? Miksi uuden elämän luominen on syntiä? Ainoastaan hyvä ja kiltti Neitsyt Maria, johon mies ei ollut koskenut, oli kyllin pyhä Vapahtajan äidiksi. Ehkä hänen odotuksensa, synnytyksensä ja imetyksensä oli muutenkin pyhää ilman lihallisia ulottuvuuksia. Ainoa keino synnin taakan välttämiseen on kai olla neitseestä syntynyt.