Jos en olisi halunnut lastani, minulla olisi ollut oikeus keskeyttää raskaus tämän kahdennentoista raskausviikon loppuun mennessä vain lääkäriltä lupaa pyytämällä. Suomessa abortti ei ole lain mukaan vapaasti tehtävissä, mutta käytännössä ennen 12. viikkoa lääkärit myöntävät siihen aina luvan mistä syystä tahansa. Suurin osa syistä on sosiaalisia - toisin sanoen lapsi ei ole toivottu.

Vaikka abortti on minusta ajatuksena surullinen, pidän hyvänä sitä, että sen saa tehdä Suomessa laillisesti ja turvallisesti. Mitä aikaisemmin raskaus keskeytetään, sen parempi. Raskauden saa keskeyttää vielä 12. viikkoa myöhemmin, jos on erityisiä syitä, kuten sikiön vaikea sairaus. Ikävimpiä ovat ne tilanteet, joissa raskaus huomataan vasta hyvin myöhään, mutta katsotaan, että lapsen synnyttämiselle ole edellytyksiä. Tällöin abortti voidaan tehdä erikoisluvan turvin myöhäisillä viikoilla, vaikka lapsessa ei olisi mitään lääketieteellistä vikaa.

Abortin puolustajat useimmiten vetoavat naisen oikeuteen päättää omasta ruumiistaan. Tämän perustelun heikko kohta on se, että sikiö ei ole osa naisen ruumista, vaan erillinen olento. Aborttia puolustettaessa ei tulisi vääristellä tosiasioita, esimerkiksi väittää, ettei sikiö ole ihminen vaan pelkkä solumöykky. Varhaisten raskausviikkojen aikana alkio on toki vain joukko soluja, mutta jo yhdeksännen viikon kohdalla se alkaa muistuttaa ulkoisesti ihmistä. Jos abortin aikoo tehdä, siihen on toki helpompi suhtautua, kun mieltää sen vaikkapa syöpäkasvaimen poistoon rinnastettavaksi toimenpiteeksi.

Abortin kannattajat korostavat niin ikään, että jokaisella lapsella on oikeus syntyä toivottuna, mikä olisi toki ihanteellista. Maailmassa on paljon huonosti kohdeltuja lapsia, joille soisi paremman elämän. Abortin uhan alla olevalle lapselle ei kuitenkaan ole olemassa vaihtoehtoa syntyä toivottuna, ainoastaan syntyä ei-toivottuna tai lakata olemasta. On mahdotonta sanoa, onko huono elämä parempi kuin ei elämää ollenkaan.

Abortin vastustajien retoriikkaan puolestaan kuuluu useimmiten lause ”abortti on murha”. Itse sanoisin, että abortti on tappo. Lain mukaan tappaminen on sallittua tietyissä tilanteissa, ja ei-toivottu raskaus on eräs tällainen tilanne. Asiat eivät ole koskaan aivan mustavalkoisia. Monisyisissä elämäntilanteissa jokaisen on itse vastattava ratkaisuistaan. Tietenkin olisin iloinen, jos mahdollisimman monelta abortilta säästyttäisiin, mutta luulen, että joissakin tapauksissa abortti on kaikille osapuolille armollisin ratkaisu.

Aborttia on helppo vastustaa, jos ei ole koskaan joutunut itse harkitsemaan sitä. Puolustan elämää, mutta tiedän, etteivät asiat aina mene niin kuin haaveillaan. Toivon, etten ikinä joudu sellaiseen tilanteeseen, jossa minun pitäisi päättää, lopetanko toivotun lapseni kehityksen kesken.