Pikku Pumpulihäntä. Sinä olen nyt noin viisitoista senttiä pitkä ja painat toistasataa grammaa. Olen oppinut löytämään sinut mahan päältä tunnustelemalla. Kohdassa, jossa kulloinkin majailet, tuntuu selkeä kohouma. Isäsikin on tuntenut sen. Välillä olen havainnut sinun vaihtavan paikkaa, ehkä potkaisevankin hennosti. Mikään ei tee minua niin iloiseksi kuin se, että sinä myllerrät mahassani.

En ole aivan varma, ovatko myös vähän aikaa sitten ilmaantuneet vatsan kuplinnat liikkeitäsi, mutta uskon vahvasti niin. Nyt, kun joka tapauksessa tiedän sinun liikkuvan, pelko ja epävarmuus ovat hälvenemään päin. Sinulla on varmasti kaikki hyvin. Kohta ehkä alat potkimaan sen verran voimakkaasti, että pystyn tuntemaan sen myös tunnustelematta.

Tänään on äitienpäivä - minulle ensimmäinen. Sinä teet minusta äidin ja miehestäni isän. Emme vielä tunne sinua; emme tiedä, miltä näytät ja millainen olet luonteeltasi. Olet kuitenkin meille tavattoman tärkeä jo nyt, oma rakas lapsemme. Olet kallisarvoinen aarre. Sinulle ei saa tapahtua mitään pahaa.