Monet esikoistaan odottavat vanhemmat tuntevat epämääräistä ahdistuneisuutta siitä, että kaikki lastentarvikeliikkeet ehkä menevät jollakin mystisellä tavalla konkurssiin heti lapsen syntymän jälkeen. Sen tähden kaikki mahdollinen tavara on hankittava valmiiksi jo hyvissä ajoin ennen synnytystä. Varmuuden varalta hamstrataan yhtä ja toista sellaista, mitä kaikkien vauvojen kuvitellaan yleisesti tarvitsevan – rahaa säästämättä.

Me olemme tehneet valinnan olla toimimatta näin, eikä meillä siihen olisi varaakaan. Vauvamme syntyy pienen budjetin perheeseen ja pieneen asuntoon. Hänelle tehdään hankintoja valikoiden ja taloudellisesti. Suurta määrää "välttämätöntä" vauvatavaraa olisi mahdotonta ahtaa tähän niukkaan neliömäärään. Sille, mikä on oikeasti tarpeellista, tehdään tilaa, muu jätetään hankkimatta. Koska monien asioiden tarpeellisuuden voi havaita vasta lapsen synnyttyä, niiden hankkiminen jätetään siihen tilanteeseen. Näin vältymme monelta virheostokselta – ja konkurssilta.

Välttämättömiä hankintoja, joiden haluan olevan mukana vauva-arjessa heti alusta lähtien, ovat kestovaipat ja kantoliina. Muutamia vaatteita täytynee äitiyspakkauksen lisäksi myös hankkia. Pinnasänkyä vauvallemme ei näillä näkymin tule, mutta tulevaisuutta ajatellen aiomme hankkia nykyistä leveämmän sängyn, johon mahtuu koko perhe. Autossa matkustamista varten vauva tarvitsee kaukalon, jonka turvallisuudesta tinkiminen ei tule kysymykseen. Jonkinlaiset menopelit pienokaiselle on myös tarkoitus hankkia, vaikka niiden valinta tuleekin olemaan hankalaa. Onneksi vielä ei ole kiire.

Onhan se toki ihanaakin valmistautua uuden perheenjäsenen syntymään tekemällä hänelle hankintoja. Se kaiketi vastaa eläinten pesänrakennusviettiä meillä ihmisillä. Itse silti toivon, että materian kerääminen ei kuitenkaan olisi se keskeisin keino virittäytyä lapsen saamiseen, vaan pidän henkistä valmentautumista hyödyllisempänä ja arvokkaampana. Sillä tarmolla, jolla toiset rakentavat lastenhuonetta, minä tahdon rakentaa kiintymyssuhdetta lapseeni.