Minä ja isäsi kävimme taas muutama päivä sitten katsomassa sinua ultraäänessä, Pumpulihäntä. Sinulla oli kaikki hyvin. Olit kovasti kasvanut viime kerrasta, mutta sinulla oli edelleen runsaasti tilaa tehdä vaikka kuperkeikkoja. Potkiskelit ja huidoit käsilläsi vauhdikkaasti, mutta sitten vähän levähdit ja ryhdyit imemään peukaloasi. Saimme siitä pari kuvaakin muistoksi.

Ultramonitorin ruudulta erottuivat selvästi sinun pienet sormesi ja varpaasi, sydämesi syke ja selkärangan helminauha. Olet kovin pieni ja hento, mutta täydellinen ihmisyksilö jo. Sinun täytyy kuitenkin vielä kasvaa hurjasti, ennen kuin olet valmis syntymään.

Vielä emme saaneet selville sitä, oletko tyttö vai poika. Minä arvelen, että olet pieni tyttö, mutta saatathan olla pikku poikakin. Se selviää sitten, kun saamme sinut syliimme, rakas lapsemme. Silloin näemme sinut taas.