Ihminen on nisäkäs, eläin, joka ruokkii poikasiaan imettämällä. Vuosituhansien ajan äidinmaito on ollut ainut mahdollinen vaihtoehto, jolla ruokkia imeväinen. Vaikka nykyteknologia tarjoaakin vaihtoehtoja vauvaikäisen ihmisen ravitsemiseen, minusta tämä ikiaikainen tapa tuntuu hyvin ihanalta ja luonnolliselta. Rinnalla lapsen on mahdollista saada ruokaa, läheisyyttä ja hoivaa samalla kertaa. Maito on aina mukana, sopivan lämmintä ja hygieenisessä pakkauksessa.

Tahdon tehdä kaiken voitavani, jotta pystyisin imettämään. Rintani ovat ehkä sen malliset, että vauvan on vaikea saada niistä otetta, mutta toivon, ettei se muodostu esteeksi. Tarvittaessa käytän apuvälineitä ja harjoittelen ahkerasti. Olen lukenut monia kokemuksia siitä, miten imetys ei onnistu helposti, vaikka onkin luonnollista. Sen onnistumisen eteen saa tehdä töitä, eikä kannata luovuttaa heti ensimmäisen vaikeuden tullen. Olen valmis yrittämään sitkeästi, sillä näen asian vaivan arvoisena.

Kunhan vain saan imetyksen toimimaan, aion ruokkia vauvaa hänen tahdillaan. Pienen imeväisen on saatava ruokaa ja läheisyyttä silloin, kun hänellä on tarve, sillä hän ei osaa lykätä tarpeidensa tyydytystä. Hän ei osaa odottaa, eikä sitä voi häneltä vaatia. Sen, että kaikkea haluamaansa ei saa heti, ehtii oppia myöhemmin. Tietenkin joskus on pakkotilanteita, joissa vauvan pyyntöihin on mahdotonta reagoida nopeasti, mutta se on kuitenkin pääasiallisena tavoitteenani.

Olen ajatellut jatkaa imetystä niin pitkään kuin lapseni tarvitsee, kenties pari vuotta. Helpoiten kaikki sujuu, jos hän itse aikanaan lopettaa rinnalla käymisen, mutta jonkinlaista lempeää vieroitustakin saatetaan tarvita. Taaperon imetyksestä minulla on vain positiivisia mielikuvia, vaikka kaikki eivät suhtaudukaan siihen luontevasti. Vaan luonnollisempaahan se lapselle on juoda ihmisen- kuin lehmänmaitoa myös pikkuvauvavaiheen jälkeen.

Toivottavasti ympäristö haluaa tukea pyrkimyksiäni imetyksen suhteen, eikä ole heti tyrkyttämässä vaihtoehtoisia ruokintaratkaisuja. Oma mies, neuvola, ystävät ja sukulaiset eivät välttämättä ajattele imetyksestä samalla tavalla kuin minä, mutta toivottavasti he ymmärtävät, että haluan hoitaa lastani parhaaksi katsomallani tavalla.