Eutanasia voidaan suomentaa sanoilla armomurha tai hyvä kuolema. Jouduin eilen vahvasti kosketuksiin tämän käsitteen kanssa, kun meidän oli tehtävä päätös kanivanhuksemme elämästä ja kuolemasta. Pupu oli varsin iäkäs ja huonokuntoinen, eikä sen elämää olisi ollut armeliasta enää pitkittää, joten eläinlääkärin kanssa yhteistuumin päädyimme tekemään lopetuspäätöksen.

Päätös oli oikea, mutta silti mietityttää. Eläinten kohdalla eutanasiaan on erilaiset perusteet kuin ihmisillä, koska varsinkin pienten eläinten kipua on vaikea lääkitä. Oman lemmikkimme kohdalla oli vahvana perusteena myös sen liikuntakyvyn huononeminen siihen pisteeseen, ettei se jaksanut enää itse juurikaan loikkia. Ihmisille on pyörätuoleja, mutta invalidisoituneille eläimille ei. Katsoimme, että täysin toisista riippuvainen elämä ei olisi ollut enää elämisen arvoista; pupua kun oli loppuvaiheessa meidän syötettävä ja juotettava, sillä se ei itse jaksanut ruokailla. Ihmisen kohdalla tämäkään ei olisi niin yksiselitteinen peruste eutanasialle, vaikka monet laitostuneet vanhuksetkin ehkä haluaisivat päästä pois mieluummin kuin olla riippuvaisia jatkuvasta hoidosta. Sairaita ihmisiä ei noin vain lopeteta, mutta eläimen kohdalla se on usein ainoa armelias hoitomuoto.

Kani tuli meille vanhana, mutta eli silti vielä kaksi vuotta. Miehelleni se oli ehkä vielä rakkaampi kuin minulle, vaikka minä sitä enemmän hoidin. Lemmikkimme oli sitkeä ja elämänhaluinen, mutta lopulta vanhuuden vaivat veivät siitä voiton. Tuntuu surulliselta luopua eläinystävästä, mutta olisi väärin antaa eläimen kärsiä vain siksi, että ihminen ei kestä luopumisen tuskaa. Kaniinimme eli hyvän ja onnellisen vanhuuden meillä. Hyvää elämää saa seurata hyvä kuolema, eutanasia. Pupuherralla on nyt varmasti parempi olla, ja yhteisestä ajasta jää meille mukava muisto.