Kävin eilen seurakunnan järjestämässä äideille ja vauvoille suunnatussa kerhossa. On toki mukava tavata samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä ja jutustella kaikesta vauva-arkeen liittyvästä. Tein kuitenkin havainnon, että tuollaisessa ryhmässä, jossa on monenlaisia äitejä, on vain vähän turvallisia puheenaiheita.

Vaikka elämäntilanne on sama, äidit ovat tietenkin erilaisia ja tekevät erilaisia valintoja. Tuoreet äidit ovat usein vielä epävarmoja ja herkkiä, joten loukkaantumisen riski on suuri, jos puheenaihe on väärä. Yksi esimerkki tulenarasta aiheesta on vauvan ruokinta, joka kylläkin oli eilisessä ryhmäkeskustelussa esillä, mutta jossa ei ymmärrettävästi päästy mihinkään kovin syvälliseen tulokseen. Toiset imettävät, toiset eivät. Jotkut antavat kiinteitä aiemmin, toiset myöhemmin. Itse en missään tapauksessa halua loukata tuollaisessa tilanteessa ketään, joka ruokkii lapsensa eri tavoin kuin minä. Siksi pysyin keskustelussa melko hiljaa. Turvallinen ratkaisu oli hiljainen kannustus itse kunkin valinnoille.

Olin havaitsevinani myös sellaista, että valittaminen on aina turvallisempaa kuin oman tyytyväisyyden ilmaiseminen. Turvallista on esimerkiksi kertoa, että on väsynyt, koska lapsi ei nuku yöllä. Tähän kuoroon voi melko moni yhtyä. Vaikka olen itsekin usein väsynyt, oma lapseni nukkuu toistaiseksi aika hyvin. Tämän toki mainitsen, mutta jotenkin sen ilon korostaminen voisi olla loukkaavaa muiden mielestä. Eikä siitä, että jollakulla menee hyvin, yleensä olekaan niin mielenkiintoista keskustella. Vaikeudet ovat mehevämpiä puheenaiheita. Ja turvallisempiakin siis.

On hyvä nähdä maailmaa ja erilaisia tapoja. Mielelläni sitten kuitenkin osallistun myös sellaisiin ryhmiin, jossa on enemmän itseni kanssa samanhenkisiä vanhempia, esimerkiksi imetystukiryhmään netin keskustelufoorumien ohella. Välillä tuntuu hyvältä, ettei tarvitse varoa tuottamasta toiselle pahaa mieltä jollakin aralla aiheella. Vertaistuki tuntuu hyvältä.