Pieni pojanviikarini, kultasukka, pörröpää. Sinä olet nyt ollut meillä jo vuoden, vaikka toisaalta tuntuu ihan siltä kuin olisit syntynyt vasta eilen. Olet terve, reipas ja taitava poika. Osaat kävellä muutaman askeleen, osaat sanoa ”äiti” ja jokusen muun omanlaisesi sanan. Osaat taputtaa käsiäsi ja vilkuttaa, ja parhaillaan harjoittelet antamaan ja ottamaan esineitä. Sinulla on neljä pikku hammasta ja lisää tulossa.

Sinun ansiostasi olen nyt saanut olla äiti vuoden ajan. Tehtävä ei ole ollut välttämättä täysin helppo, sillä osaat tarvittaessa vaatia hyvinkin pontevasti, jos koet olevasi jotain vailla. Olet aktiivinen ja kova liikkumaan, etkä ole malttanut pysyä pitkiä aikoja aloillasi sylissä sen jälkeen, kun opit laskeutumaan siitä itse pois. Imetyshetkienkin aikana teet seisontaharjoituksia, pieni akrobaattipoika.

On ihana katsella ovelia hymyjäsi, silmien pilkettä, ja kuunnella sydämellistä naurunkujerrustasi, kun olet iloinen. Niin ikään ihanaa on seurata vierestä hiljaa kasvojesi seesteistä ilmettä, hengityksen tasaista rytmiä, kun nukut. Olet suloinen. Rakastan sinua.

terveisin, äiti