Pieni kultani, kun tänään katson sinuun, näen reippaan puolitoistavuotiaan pojan. Olet jo niin iso, ja kuitenkin niin pikkuinen vielä. Olen joka päivä iloinen sinun olemassaolostasi. Sinä teit minusta äidin, ja sinun ansiostasi sain viime viikolla viettää äitienpäivää.

Sinä olet terve, vahva ja hyvin kehittynyt, niin kuin raskaus- ja vauva-aikanasi aina toivoin ja rukoilin. Osaat kävellä ja juosta, syödä lusikalla, juoda mukista ja taputtaa käsiä. Osaat halata ja silittää, auttaa kotitöissä ja tehdä jekkuja. Olet hassu, ihana, suloinen, rakas, kaunis, viisas, huumorintajuinen. Olet myös vahvatahtoinen, omapäinen, paikoin vaativa, aktiivinen. Olet oma poikani.

Mikä ihmeellisintä, sinä osaat nyt puhua! Osaat kertoa, mitä haluat ja miltä sinusta tuntuu. Pystyn nyt ymmärtämään sinua niin paljon paremmin kuin joskus aikaisemmin. Me pystymme kommunikoimaan keskenämme, sinä ja minä. Äidin mieli tulee iloiseksi, kun toteat esimerkiksi, että ”äiti kiva”. On niin hauska kuunnella, kun kerrot omalla tavallasi, mitä päässäsi liikkuu. Sinä opit koko ajan puhumaan paremmin ja paremmin. Ei taatusti mene aikaakaan, kun sanot jo lauseita.

Yritän kirjoittaa sinulle aina toisinaan, ehkä syntymäpäiviesi tienoilla tästä eteenpäin. Haluan, että sinulle jää muisto niistä tunteista, joita olen sinua kohtaan tuntenut ollessasi pieni. Saat nämä kirjeet omaksesi sitten, kun olet isompi ja ymmärrät enemmän.

Rakkaudella,

Äiti